Seuraavat ohjeet ovat peräisin nykyaikaisen painin alkutaipaleelta, jolloin mestarit kaivoivat oppinsa kovan vääntämisen ohella kirjoista. Kaikki esitetyt liikkeet eivät ole enää nykypainissa sallittuja tai suositeltuja ja muutenkin lukijan tulee noudattaa tulkinnassaan harkintaa. 

1. SANASTOA

1.1 Ote
Otteella tarkoitetaan sidontaa tai kiinnipitoa, josta painija lähtee suorittamaan heittoa tai vääntöä matossa. Ote voidaan suorittaa käsillä tai käsivarsilla ja vapaapainissa myös jaloilla tai käsi- ja jalkayhdistelmillä.

1.2 Torjunta
Torjunta on liike, jolla mitätöidään vastustajan hyökkäys tai heittoyritys.

1.3 Vastaote
Puolustaja käyttää vastaotetta torjuakseen hyökkääjän otteen. Varsinkin heitoissa puolustaja voi saada hyvän vastaotteen ja sitä viisaasti jatkamalla sekä liikkeensä oikein ajoittamalla saattaa vastustajan kelpo nahnikkaan. Mattopainissa vastaotteita ja –liikkeitä kutsuttiin entisiaikaan vippauksiksi.

1.4 Selkävoitto
Selkävoitto on painin tavoite.

1.5 Silta
Painija on sillassa silloin, kun vain hänen päänsä (otsansa) ja jalkansa koskettavat mattoa selän ollessa siitä irti. Siltaan joudutaan usein torjuttaessa vääntöä tai heittoa sekä suoritettaessa itse heittoa taaksepäin. Hyvää siltaa pidetään usein kreikkalais-roomalaisen painijan arvokkaimpana liikkeenä.

2. KREIKKALAIS-ROOMALAINEN PAINI

2.1 Taktiikka

Painijan on jatkuvasti tutkittava ja tarkkailtava vastustajiaan, joko painiessaan heidän kanssaan tai seuraten heidän ottelujaan. Tarkkailun perusteella painija käyttää hyväkseen vastustajiensa heikkoja puolia ja välttää loppuun asti heidän vahvuuksiaan.

Vahvoja vastustajia vastaan painiessamme valitsemme taktiikan, jossa tarjoamme heille jatkuvasti tekemistä, joka väsyttää heitä. Pahin virheemme on painia heitä vastaan avoimesti ja haastaen. Mutta väsyessään ja hikoillessaan ei väkevinkään mestari voi käyttää voimiaan rajattomasti ja sitkeällä väsyttämisellä saamme hänenkin otteensa lopulta irtoamaan.

Tuntemattomia painijoita vastaan painiessa on parasta tutustua aluksi heidän liikkeisiinsä sekä tapaansa painia ja tämän jälkeen käyttää hyväkseen heidän heikkouksiaan.

On muistettava, että vastustaja ei ole aina samassa vireessä. Hänen kuntonsa saattaa olla joskus tilapäisesti huono, joskus hän taas saattaa olla erittäin reippaalla ottelutuulella. Tämä kaikki on aina otettava huomioon vastustajaa arvioitaessa.

Jos vastustajasi tasapaino on huono, vedä ja työnnä häntä yllättäen eri suuntiin ja käytä hänen epätasapainonsa hyväksesi. Hyvä painija tunnetaan tasapainotaidostaan.

Jos vastustajallasi on jokin erikoistyyli painissaan, et missään tapauksessa ala painia hänen tyylillään, vaan pakotat hänet painimaan tyylillä, jota itse olet eniten harjoitellut.

Jos vastassasi on painija, joka varoo ja suorittaa vain vastaotteita, on hänet saatava tilanteeseen, joka pakottaa hänet hyökkäämään, ja mieluiten tilanteessa, jonka itse tiedät hallitsevasi.

Hyökkäävää vastustajaa vastaan painittaessa tulee aina hyödyntää hänen hyökkäyksistään ja jatkaa hänen liikkeitään omaksi eduksi. Hyökkääjän voimien loputtua ja sopivan hetken tullen voit saada pitävän otteen ja ratkaista ottelun itsellesi.

2.2 Pystypaini

Pystypainiasennossa painija on valmis yhtälailla hyökkäämään kuin puolustautumaankin. Hyvä painiasento on leveä etuhaara-asento, jossa paino jakautuu tasaisesti kummallekin jalalle. Painija ei saa työnnettäessä horjua eteen eikä taakse. Sivusuunnassa hänen on oltava tuettu siten, että jalat eivät ole peräkkäin, vaan hieman sivusuunnassa harallaan. Polvien tulee olla joustavasti koukussa. Käsien paikka on edessä ja vartalo on eteenpäin kallistunut.

Pystypaini jakautuu lähi- ja kaukopainiin. Lähipainissa hyökkääjä pyrkii mahdollisimman lähelle vastustajaa ja saamaan hänestä syli- tai vyötäröotteita. Kaukopainissa ottelijat seisovat kauempana toisistaan vain päiden koskettaessa toisiinsa. Kaukopainissa vastustajasta koetetaan saada joko käsivarsisidontoja tai niitä yhdistelemällä päänsidontoja.

2.3 Heitot taaksepäin

2.3.1 Syliheitto
Syliheitossa kädet pujotetaan heitettävän käsien alta vyötärön ympäri ja kytketään selän takana yhteen pitävään hakaukseen. Ennen heittoa heitettävä tulee joko vetää kiinni heittäjään tai heitettävään on mentävä kiinni polvet koukistettuna ja jalat etuhaara-asennossa. Sen puoleinen jalka, jonne heitto tehdään, on laitettava heitettävän jalan ulkopuolelle estämään, että hän ei pääse laittamaan omalla jalallaan vastaan. Tästä asennosta heitettävä nostetaan irti matosta ja heitetään voimakkaasti taaksepäin taivuttamalla oma selkä kaareksi. Heittäjä tulee mattoon toiselle hartialleen pää sivulle käännettynä ja kiertää itsensä vastustajan päälle. Tästä vastustaja pakotetaan joko siltaan tai selätykseen.

2.3.2 Syliheiton torjunta
Syliheitto voidaan torjua joko Lindèn-heitolla tai niskaheitolla, jossa käytetään pää- ja käsivarsisidontaa. Koska syliheiton vauhti ja voima ovat suuria, siitä on yleensä vaikea tehdä siltaa.

2.3.3 Lonkkaheitto kaksoiskäsivarsisidonnalla
Lonkkaheitto kaksoiskäsivarsisidonnalla on syliheiton muunnos, jossa ote on saatava heitettävän ympäri hartioiden korkeudelta. Kun heitettävä on vedetty tiukasti omaan vartaloon kiinni, käännytään ja työnnetään toinen lonkka nopeasti pitkälle eteenpäin hänen alleen, jolloin hänet on helppo nostaa ylös ja heittää lonkan yli. Tässä heitossa jalan asento on erityisen tärkeä - sitä tulee ikään kuin syöttäen viedä kauaksi toisen alle, jolloin heitto onnistuu hyvin.

2.3.4 Lonkkaheiton kaksoiskäsivarsisidonnalla torjunta
Torjunnaksi suositellaan Lindèn-heittoa.

2.3.5 Syliheitto käsivarsisidonnalla
Syliheitto käsivarsisidonnalla suoritetaan ottamalla toisella kädellä kiinni heitettävän vyötäröstä ja pujottamalla toinen käsi heitettävän käden ympäri yläkautta hänen kainaloonsa. Heitto suoritetaan kuten tavallinen syliheitto, mutta pehmeämmin. Kiertyminen tapahtuu heitettävän painijan sidotun käden puolelta.

2.3.6 Syliheiton käsivarsisidonnalla torjunta
Torjuntana toimii parhaiten sama heitto, mikäli sen ehtii tehdä ennen heittäjää. Myös tavallisen syliheiton vastaheitot toimivat tämän heiton torjuntana.

2.3.7 Ristivyöheitto
Ristivyöheitossa sidotaan toisella kädellä heitettävän toinen käsivarsi kiinni vartaloon ottamalla syliote hänen toisen kätensä päältä. Heitto suoritetaan kuten tavallinen syliheitto, mutta aina sidotun käden puolelle.

2.3.8 Ristivyöheiton torjunta
Ristivyöheitto torjutaan ristivyöheitolla tai kuten syliheitto torjutaan.

2.3.9 Vyöheitto eli ylisyöksy
Vyöheitossa ote otetaan heitettävän takana niin alhaalta kuin on mahdollista, mieluiten vatsan ympäri. Heitettävä nostetaan ilmaan, tehdään voimakas taivutus taaksepäin ja lennätetään vastustaja oman pään yli. Heittäjän on mentävä siltaan tai kierryttävä sivulle.

2.3.10 Vyöheiton torjunta
Vyöheitto torjutaan sillalla ja vauhdin lisäyksellä ilmassa, jotta päästään jatkamaan pyörähdystä sillan kautta ympäri.

2.3.11 Yhdistetty käsivarren- ja päänsidonta
Yhdistettyä käsivarren- ja päänsidontaa käytetään, jos heitettävä on hyvin etukumarassa, hänestä tartutaan kiinni yläkautta siten, että hänen päänsä vedetään omaan kainaloon ja toinen käsi kierretään hänen käsivartensa ulkopuolelta. Tämän jälkeen kytketään omat kädet heitettävän rinnan kohdalta hakaukseen. Heitto suoritetaan syliheiton tavoin, mutta yleensä sillan kautta.

2.3.12 Yhdistetyn käsivarren- ja päänsidonnan torjunta
Sidotaan heittäjän molemmat kädet kyynärpäiden yläpuolelta, jonka jälkeen pudottaudutaan istualleen heittäjän alle, jolloin hän lentää helposti yli.

2.3.13 Yleistä taaksepäin suuntautuvista heitoista
Mitään taaksepäin suuntautuvaa heittoa ei saa/voi/pidä suorittaa ennen kuin ote on varmasti pitävä! Heittoon lähdettäessä jaloilla ponnistetaan voimakkaasti ja vauhtia lisätään käsivarsilla ja vatsalla. Otetta ei saa irrottaa mattoon tultaessa, että heitettävä ei pääsisi siltaan. Niska tulee jännittää vahinkojen välttämiseksi.

2.4 Heilahdusheitot
 
2.4.1 Käsivarsiheitto
Käsivarsiheitossa heitettävän toisesta olkavarresta tartutaan molemmin käsin ja asetutaan aivan häneen kiinni. Tämän jälkeen suoritetaan nopea täyskäännös ja työnnetään lantio pitkälle vastustajan alle. Silloin hänen on jouduttava kokonaan heittäjän selkään siten, että hänen sidotun kätensä kainalokuoppa tulee heittäjän olkapään ja pään väliin. Liike jatkuu välittömästi siten, että heittäjä menee toiselle polvelleen painaen oman päänsä melkein jalkateriin kiinni ja vetää samalla riuskasti ylitseen vastustajan, joka tavallisesti putoaa siltaan tai suoraan selälleen. Jos vastustaja on tehnyt sillan, pannaan toinen käsi hänen rintansa yli ja koetetaan murtaa silta.
 
2.4.2 Käsivarsiheiton torjunta
Heitettävän on yritettävä ottaa ilmassa kiinni heittäjän vyötäröstä ja siten pyrittävä vaimentamaan heiton voimaa. Sillasta on koetettava kierähtää vastustajan päälle. Jos tämän heiton aikeet huomataan ennen kuin omat jalat ovat irti maasta, voidaan voimakkaalla ponnistuksella suoraan eteenpäin horjuttaa heittäjän tasapainoa ja siten tehdä hänen heittoyrityksensä tyhjäksi.
 
2.4.3 Käsivarsikaato sivulle
Käsivarsikaadossa sivulle tartutaan toisella kädellä vastustajan esim. oikean käden ranteesta ja toisella saman käden olkavarresta sekä työnnetään lantio vielä kauemmaksi hänen alleen kuin käsivarsiheitossa, kääntyen samalla ympäri. Heitto suoritetaan muuten samoin kuin käsivarsiheitto, paitsi että vastustaja vedetään selvästi toisen olan ylitse hiukan sivusuuntaan. Jos heitettävä tekee sillan, on toisella kädellä tartuttava häntä vyötäröstä, istahdettava hänen viereensä ja yritettävä murtaa silta koko vartalolla painaen.
 
2.4.4 Käsivarsikaadon sivulle torjunta
Tämän heiton torjunta on takavyöote.
 
2.4.5 Niskaheitto
Niskaheittoja, eli "lenkkejä" voidaan suorittaa usein eri sidonnoin. Puhdas niskaheitto suoritetaan siten, että tartutaan molemmin käsin heitettävän niskan ympäri ja oikea jalka asetetaan eteenpäin oikeaan poikittain vastustajan alle. Tämän jälkeen taivutetaan oikea polvi ja samalla tehdään nopeavartalonkierto vasempaan, jolloin vastustaja putoaa suoraan selälleen voimatta tehdä siltaa, koska niska on heittäjän kainalossa. Jo kymmeniä vuosia niskaheitto on kuitenkin suoritettu yleisimme siten, että heitettävän painijan oikea käsi sidotaan altapäin otteeseen mukaan. Niskan takana kädet kytketään pitävästi. Tämän jälkeen pyöräytetään lantio vastustajan alle ja suoritetaan heitto samaten kuin käsivarsiheitossa. Yhdistetty niska- ja käsivarsiheitto suoritetaan siten, että ensin tartutaan vasemmalla kädellä heitettävän oikean käden kyynärtaipeeseen, puristetaan käsi tiukasti rintaa vasten ja samalla tartutaan oikealla kädellä heitettävän niskasta. Sitten oikea jalka siirretään eteenpäin sivuviistoon, tehdään polvien notkistus ja vartaloa vasemmalle kiertäen heitetään vastustaja mattoon. Niskaheiton suoritus tapahtuu parhaiten silloin, kun heitettävä nojaa tai ryntää heittäjää vasten.
 
2.4.6 Niskaheiton torjunta
Niskaheitto torjutaan takavyöotteella.
 
2.4.7 Lonkkaheitto
Lonkkaheitossa sidotaan esim. heitettävän oikea käsi olkavarresta vasemmalla kädellä ja otetaan vyötäröote oikealla kädellä. Tämän jälkeen pyöräytetään lantio nopeasti vastustajan alle, suoritetaan pieni nosto ja välittömästi sen jälkeen suoritetaan heitto käsivarsiheiton tapaan.
 
2.4.8 Lonkkaheiton torjunta
Lonkkaheitto torjutaan takavyöotteella.
 
2.4.9 Yhden käden kieppaus lonkalta
Yhden käden kieppaus lonkalta suoritetaan siten, että sidotaan esim. heitettävän vasen käsi olkavarresta oikealla kädellä, jonka jälkeen pyöräytetään lantio nopeasti heitettävän alle, nostetaan hänet selkään ja kiepautetaan yli kuten käsivarsiheitossa.
 
2.4.10 Yhden käden kieppauksen lonkalta torjunta
Tämäkin heitto torjutaan tehokkaimmin takavyöotteella.
 
2.4.11 Lindèn- ja puolilindèn-heitto
Arvo Linkon (Lindèn), vuoden 1908 Lontoon olympialaisten kreikkalais-roomalaisen painin pronssimitalimiehen (66,6 kg) nimikkoheitto on itseasiassa torjuntaheitto syliotetta vastaan. Linko ryhtyi käyttämään heittoa vuonna 1906 otellessaan itseään reilusti painavamman vastustajan kanssa. Lindèn-heitossa puolustaja sitoo heittoyrityksen tekijän käsivarret yläkautta ja kytkee omansa yhteen rinnalle. Samalla hän asettaa molemmat jalkansa vastustajan jalkojen väliin sekä suorittaa terävän taivutuksen taakse korkeaan siltaan antamalla vastustajalle voimakkaan nykäyksen vatsallaan. Vauhti vie vastustajan hänen ylitsee siltaan. Heiton voi tehdä myös puolindèninä, jossa sidotaan vain toinen käsi ja toinen vedetään vartalon ympäri tai niskaotteeseen.
 
2.4.12 Lindèn-heiton torjunta
Lindèn-heitto torjutaan syliheitolla. Onnistuneella vastanykäyksellä ja alaspäin pudottautumalla voi myös saada heittäjän jäämään alleen siltaan, kuten kokemattomille lindènin yrittäjille yleensä käykin.
 
2.5 Mattopaini
Mattopainin aloitusasento on vuosikymmeninä ja etenkin viimevuosina muuttunut niin useasti, että sitä ei kannata käydä tässä yhteydessä läpi.
2.6 Väännöt
 
2.6.1 Puolinelson
Jos syliheitto on pystypainin alkuperäinen ote, on sitä mattopainissa puolinelson. Siinä toinen käsi, esim. vasen, työnnetään vastustajan vasemman kainalon alitse takaapäin ja pujotetaan hänen niskaansa, jossa oikea käsi kytketään kiinni vasempaan vastustajan oikean korvan takana. Sen jälkeen hänen päätään painetaan vinosti alaspäin vääntäjää kohti. Vääntäjän rinta painaa alla olevan selkää ja hänen jalkansa on oltava niin, että hänen tasapainonsa on turvattu vastustajan vippauksilta. Väännön aikana jalkoja siirretään alla olevan pääpuolelle ikään kuin hänet yritettäisiin kiertää sitä kautta. Kun kierto tapahtuu matalassa asennossa ja ote pitää, vääntyy vastustaja auttamatta selälleen.
 
2.6.2 Puolinelsonin torjunta
Työnnytään eteenpäin ja samalla käsiä painetaan taaksepäin. Myös lantiovippauksia käsivarsisidonnoin voidaan käyttää torjunnaksi. Vastakkainen jalka voidaan myös laittaa eteen.
 
2.6.3 Kokonelson
Nykyisin poikapainissa kielletty kokonelson suoritetaan samalla tavoin kuin puolinelson, mutta sillä erotuksella, että molemmat kädet pujotetaan vastustajan kainaloiden alta niskaan tai pään taakse, jossa ne kytketään hakaukseen.
 
2.6.4 Kokonelsonin torjunta
Kokonelson torjutaan samoin kuin puolinelson.
 
2.6.5 Neljännesnelson
Neljännesnelsonia käytetään ahdistettaessa vastustajaa edestä tai sivulta. Silloin esim. vasen käsi laitetaan vastustajan niskalle ja oikea käsi työnnetään kainalokuopan alitse ja tartutaan vasemmasta ranteesta kiinni. Vääntö suoritetaan siten, että vastustaja koetetaan saada kääntymään ympäri oikean olkapään varassa kiertymällä itse samoin kuin puolinelsonissa.
 
2.6.6 Neljännesnelsonin torjunta
Työnnytään eteenpäin ja laitetaan vastakkainen jalka eteen.
 
2.6.7 Kravattivääntö
Kravattivääntö suoritetaan viemällä esim. oikea käsi vännettävän vasemman käden kainalon alta rinnan ja pään alitse pään oikealle puolelle niskaan, jossa se kytketään niskan päälle laitettuun vasempaan käteen. Väännettäessä on koko vartalon painolla painettava ja työnnettävä vastustajaa samalla, kun hänen päätään vedetään omaa vartaloa vasten. Vääntö tapahtuu muuten samoin kuin neljännesnelsonissa.
 
2.6.8 Kravattiväännön torjunta
Kravattivääntö torjutaan samoin kuin neljännesnelson.
 
2.6.9 Kädenväännöt eli backhammerit
Kädenväännötäjä pidettiin "vanhojen mestareiden" tehokkaimpina otteina, mutta myös vaikeimpia oppia. Kädenvääntöjä on useita riippuen siitä, millaisessa asennossa väännettävä on ja kuinka notkeat lavat hänellä on. Ainakin osa kädenväännöistä on nykysäännöillä kielletty. Kädenväännön alkuote otetaan siten, että vääntäjä työntää esim. vasemman kätensä vastustajan vasemman käden alitse hänen selkäpuolelleen ja nostaa vastustajan kättä niin paljon, että kyynärpäät tulevat yhteen kuin silmukkaan. Tästä asennosta voidaan suorittaa varsinainen vääntö mm. seuraavilla tavoilla:
  • Jos vastustaja on matalassa asennossa, tartutaan vapaalla kädellä hänen vapaan kätensä ranteeseen ja painetaan vännettävä eteenpäin oikealle olkapäälleen, jonka jälkeen tiukan otteen säilyessä kierrytään hänen pääpuolelleen kuten nelsonväännössä. Tällöin vastustaja voidaan kääntää selälleen ns. kädenväännöllä käsivarsisidonnoin.
  • Jos vastustajan mattoasento on korkea, voi vääntäjä tarttua häntä vapaalla kädellään vyötäröstä. Sitten hän heittäytyy vasemmalle (vääntöotteen puoleiselle) olkapäälleen ja vetää samalla väännettävän oman päänsä yli siltaan tai selälleen ns. ylisyöksykädenväännöllä
  • Jos vastustaja edellä esitetyissä tavoissa ei lähde mukaan, vaan laittaa tiukasti vastaan, voi vääntäjä siirtyä otteensa säilyttäen väänettävän toiselle puolelle, asettaa vapaan kätensä olkavarrelle ja samalla nykäistä vastustaja voimakkaasti itseensä kiinni. Sen jälkeen vääntäjä kiertyy jälleen alla olevan pääpuoleen murtaakseen väännettävän sillan. Tämä liike on ns. vyörytyskädenvääntö.
  • Lisäksi käytetään ns. kaksoiskädenvääntöä, kädenvääntöä yhtyneenä puolinelsoniin, kädenvääntöä oman sillan kautta taaksepäin (ns. Frimanin patentti), vippauskädenvääntöä kaksin käsin etupuolelta ja käännettyä kädenvääntöä vaihtamalla ote äkkiä vastustajan toiseen käteen.

2.6.10 Kädenvääntöjen torjunta

Torjuntana kaikissa kädenväännöissä käytetään myöten antamista sidotulla kädellä, jolloin voidaan saada ote luistamaan sekä lopuksi korkeaa siltaa, josta on aina mahdollisuus kierähtää pois.
 
2.7 Kieräytykset
 
2.7.1 Tavallinen kieräytys
Tavallinen kieräytys eli rullaus tai ”rulli” suoritetaan siten, että asetutaan esim. puolustajan vasemmalle puolelle ja otetaan oikealla kädellä hänen ympäriltään kiinni hänen vasemmasta ranteestaan. Kädestä voimakkaasti vetämällä puolustaja kieräytetään omien jalkojen tain lantion päälle niin, että hänen on vaikea tehdä siltaa.
 
2.7.2 Ylisyöksykieräytys
Ylisyöksykieräytys tehdään puolustajan sivulta painamalla toisella kädellä hänen niskaansa ja nostamalla hänet ylös toisella kädellä vatsan alta. Tämän jälkeen puolustaja syöstään ympäri pään yli.
 
2.7.3 Käsivetokieräytys
Käsivetokieräytys voidaan tehdä vain yllättämällä vastustaja. Oltaessa puolustajan sivulla tartutaan äkkiä molemmin käsin puolustajan vastakkaiseen käteen, nykäistään hänet omaan vartaloon kiinni ja painetaan rinnalla voimakkaasti selälleen.
 
2.7.4 Kieräytysten torjunta
Kieräytykset torjutaan parhaiten jalalla vastaan laittaen.
 
2.8 Nostot
Nostot voidaan suorittaa takavyöotteella ja jatkaa ne tavallisiksi vyöheitoiksi tai keikauttamalla vastustaja ympäri karuselliksi. Erikoinen mattonosto on nimeltään käännetty syliheitto. Tässä nostossa ollaan esim. oikea polvi maassa vastustajan oikealla puolella selkä hänen päähänsä päin. Tämän jälkeen otetaan kiinni hänen vyötäröstään ympäri, nostetaan hänen jalkansa ja alaruumiinsa ilmaan sekä heittäydytään samalla itse takaviistoon oikealle niin, että kaadutaan oikealle kyljelle. Samalla ”vedetään” vastustaja mukana, jolloin hän helposti ”kaatuu”.
 
2.9 Alla painiminen
Erilaiset vippaukset ja vedot ovat tehokkaita vastustajan alla painittaessa. Nämä liikkeet suoritetaan käsivarsien tai niskan sidonnoin. Tavallisimmin käytetty alaveto on seuraavanlainen: Kun päällä oleva painija on tarttunut puolustajan vyötärön ympärille, sitoo alla oleva hänen toisen ranteensa ja tekee nopean kieräytyksen sidotun käden puolelle, jolloin vastustajan voi usein vetää ylitseen ja siltaan tai harteille.
 
Syksyllä 2018 otamme käsittelyyn vapaapainin niksit...
 

OHJEET KOONNUT PETRI PAKKANEN (2014/2018)  - ÄLÄ LAINAA ILMAN LUPAA!

Ajankohtaista

23.11.2017
VERKKARIT, PAIDAT JA PIPOT   Maksu seuran...