Seuraavat ohjeet ovat peräisin nykyaikaisen painin alkutaipaleelta, jolloin mestarit kaivoivat oppinsa kovan vääntämisen ohella kirjoista. Kaikki esitetyt liikkeet eivät ole enää nykypainissa sallittuja tai suositeltuja ja muutenkin lukijan tulee noudattaa tulkinnassaan harkintaa.
1. SANASTOA
1.1 Ote
Otteella tarkoitetaan sidontaa tai kiinnipitoa, josta painija lähtee suorittamaan heittoa tai vääntöä matossa. Ote voidaan suorittaa käsillä tai käsivarsilla ja vapaapainissa myös jaloilla tai käsi- ja jalkayhdistelmillä.
1.2 Torjunta
Torjunta on liike, jolla mitätöidään vastustajan hyökkäys tai heittoyritys.
1.3 Vastaote
Puolustaja käyttää vastaotetta torjuakseen hyökkääjän otteen. Varsinkin heitoissa puolustaja voi saada hyvän vastaotteen ja sitä viisaasti jatkamalla sekä liikkeensä oikein ajoittamalla saattaa vastustajan kelpo nahnikkaan. Mattopainissa vastaotteita ja –liikkeitä kutsuttiin entisiaikaan vippauksiksi.
1.4 Selkävoitto
Selkävoitto on painin tavoite.
1.5 Silta
Painija on sillassa silloin, kun vain hänen päänsä (otsansa) ja jalkansa koskettavat mattoa selän ollessa siitä irti. Siltaan joudutaan usein torjuttaessa vääntöä tai heittoa sekä suoritettaessa itse heittoa taaksepäin. Hyvää siltaa pidetään usein kreikkalais-roomalaisen painijan arvokkaimpana liikkeenä.
2. KREIKKALAIS-ROOMALAINEN PAINI
2.1 Taktiikka
Painijan on jatkuvasti tutkittava ja tarkkailtava vastustajiaan, joko painiessaan heidän kanssaan tai seuraten heidän ottelujaan. Tarkkailun perusteella painija käyttää hyväkseen vastustajiensa heikkoja puolia ja välttää loppuun asti heidän vahvuuksiaan.
Vahvoja vastustajia vastaan painiessamme valitsemme taktiikan, jossa tarjoamme heille jatkuvasti tekemistä, joka väsyttää heitä. Pahin virheemme on painia heitä vastaan avoimesti ja haastaen. Mutta väsyessään ja hikoillessaan ei väkevinkään mestari voi käyttää voimiaan rajattomasti ja sitkeällä väsyttämisellä saamme hänenkin otteensa lopulta irtoamaan.
Tuntemattomia painijoita vastaan painiessa on parasta tutustua aluksi heidän liikkeisiinsä sekä tapaansa painia ja tämän jälkeen käyttää hyväkseen heidän heikkouksiaan.
On muistettava, että vastustaja ei ole aina samassa vireessä. Hänen kuntonsa saattaa olla joskus tilapäisesti huono, joskus hän taas saattaa olla erittäin reippaalla ottelutuulella. Tämä kaikki on aina otettava huomioon vastustajaa arvioitaessa.
Jos vastustajasi tasapaino on huono, vedä ja työnnä häntä yllättäen eri suuntiin ja käytä hänen epätasapainonsa hyväksesi. Hyvä painija tunnetaan tasapainotaidostaan.
Jos vastustajallasi on jokin erikoistyyli painissaan, et missään tapauksessa ala painia hänen tyylillään, vaan pakotat hänet painimaan tyylillä, jota itse olet eniten harjoitellut.
Jos vastassasi on painija, joka varoo ja suorittaa vain vastaotteita, on hänet saatava tilanteeseen, joka pakottaa hänet hyökkäämään, ja mieluiten tilanteessa, jonka itse tiedät hallitsevasi.
Hyökkäävää vastustajaa vastaan painittaessa tulee aina hyödyntää hänen hyökkäyksistään ja jatkaa hänen liikkeitään omaksi eduksi. Hyökkääjän voimien loputtua ja sopivan hetken tullen voit saada pitävän otteen ja ratkaista ottelun itsellesi.
2.2 Pystypaini
Pystypainiasennossa painija on valmis yhtälailla hyökkäämään kuin puolustautumaankin. Hyvä painiasento on leveä etuhaara-asento, jossa paino jakautuu tasaisesti kummallekin jalalle. Painija ei saa työnnettäessä horjua eteen eikä taakse. Sivusuunnassa hänen on oltava tuettu siten, että jalat eivät ole peräkkäin, vaan hieman sivusuunnassa harallaan. Polvien tulee olla joustavasti koukussa. Käsien paikka on edessä ja vartalo on eteenpäin kallistunut.
Pystypaini jakautuu lähi- ja kaukopainiin. Lähipainissa hyökkääjä pyrkii mahdollisimman lähelle vastustajaa ja saamaan hänestä syli- tai vyötäröotteita. Kaukopainissa ottelijat seisovat kauempana toisistaan vain päiden koskettaessa toisiinsa. Kaukopainissa vastustajasta koetetaan saada joko käsivarsisidontoja tai niitä yhdistelemällä päänsidontoja.
2.3 Heitot taaksepäin
2.3.1 Syliheitto
Syliheitossa kädet pujotetaan heitettävän käsien alta vyötärön ympäri ja kytketään selän takana yhteen pitävään hakaukseen. Ennen heittoa heitettävä tulee joko vetää kiinni heittäjään tai heitettävään on mentävä kiinni polvet koukistettuna ja jalat etuhaara-asennossa. Sen puoleinen jalka, jonne heitto tehdään, on laitettava heitettävän jalan ulkopuolelle estämään, että hän ei pääse laittamaan omalla jalallaan vastaan. Tästä asennosta heitettävä nostetaan irti matosta ja heitetään voimakkaasti taaksepäin taivuttamalla oma selkä kaareksi. Heittäjä tulee mattoon toiselle hartialleen pää sivulle käännettynä ja kiertää itsensä vastustajan päälle. Tästä vastustaja pakotetaan joko siltaan tai selätykseen.
2.3.2 Syliheiton torjunta
Syliheitto voidaan torjua joko Lindèn-heitolla tai niskaheitolla, jossa käytetään pää- ja käsivarsisidontaa. Koska syliheiton vauhti ja voima ovat suuria, siitä on yleensä vaikea tehdä siltaa.
2.3.3 Lonkkaheitto kaksoiskäsivarsisidonnalla
Lonkkaheitto kaksoiskäsivarsisidonnalla on syliheiton muunnos, jossa ote on saatava heitettävän ympäri hartioiden korkeudelta. Kun heitettävä on vedetty tiukasti omaan vartaloon kiinni, käännytään ja työnnetään toinen lonkka nopeasti pitkälle eteenpäin hänen alleen, jolloin hänet on helppo nostaa ylös ja heittää lonkan yli. Tässä heitossa jalan asento on erityisen tärkeä - sitä tulee ikään kuin syöttäen viedä kauaksi toisen alle, jolloin heitto onnistuu hyvin.
2.3.4 Lonkkaheiton kaksoiskäsivarsisidonnalla torjunta
Torjunnaksi suositellaan Lindèn-heittoa.
2.3.5 Syliheitto käsivarsisidonnalla
Syliheitto käsivarsisidonnalla suoritetaan ottamalla toisella kädellä kiinni heitettävän vyötäröstä ja pujottamalla toinen käsi heitettävän käden ympäri yläkautta hänen kainaloonsa. Heitto suoritetaan kuten tavallinen syliheitto, mutta pehmeämmin. Kiertyminen tapahtuu heitettävän painijan sidotun käden puolelta.
2.3.6 Syliheiton käsivarsisidonnalla torjunta
Torjuntana toimii parhaiten sama heitto, mikäli sen ehtii tehdä ennen heittäjää. Myös tavallisen syliheiton vastaheitot toimivat tämän heiton torjuntana.
2.3.7 Ristivyöheitto
Ristivyöheitossa sidotaan toisella kädellä heitettävän toinen käsivarsi kiinni vartaloon ottamalla syliote hänen toisen kätensä päältä. Heitto suoritetaan kuten tavallinen syliheitto, mutta aina sidotun käden puolelle.
2.3.8 Ristivyöheiton torjunta
Ristivyöheitto torjutaan ristivyöheitolla tai kuten syliheitto torjutaan.
2.3.9 Vyöheitto eli ylisyöksy
Vyöheitossa ote otetaan heitettävän takana niin alhaalta kuin on mahdollista, mieluiten vatsan ympäri. Heitettävä nostetaan ilmaan, tehdään voimakas taivutus taaksepäin ja lennätetään vastustaja oman pään yli. Heittäjän on mentävä siltaan tai kierryttävä sivulle.
2.3.10 Vyöheiton torjunta
Vyöheitto torjutaan sillalla ja vauhdin lisäyksellä ilmassa, jotta päästään jatkamaan pyörähdystä sillan kautta ympäri.
2.3.11 Yhdistetty käsivarren- ja päänsidonta
Yhdistettyä käsivarren- ja päänsidontaa käytetään, jos heitettävä on hyvin etukumarassa, hänestä tartutaan kiinni yläkautta siten, että hänen päänsä vedetään omaan kainaloon ja toinen käsi kierretään hänen käsivartensa ulkopuolelta. Tämän jälkeen kytketään omat kädet heitettävän rinnan kohdalta hakaukseen. Heitto suoritetaan syliheiton tavoin, mutta yleensä sillan kautta.
2.3.12 Yhdistetyn käsivarren- ja päänsidonnan torjunta
Sidotaan heittäjän molemmat kädet kyynärpäiden yläpuolelta, jonka jälkeen pudottaudutaan istualleen heittäjän alle, jolloin hän lentää helposti yli.
2.3.13 Yleistä taaksepäin suuntautuvista heitoista
Mitään taaksepäin suuntautuvaa heittoa ei saa/voi/pidä suorittaa ennen kuin ote on varmasti pitävä! Heittoon lähdettäessä jaloilla ponnistetaan voimakkaasti ja vauhtia lisätään käsivarsilla ja vatsalla. Otetta ei saa irrottaa mattoon tultaessa, että heitettävä ei pääsisi siltaan. Niska tulee jännittää vahinkojen välttämiseksi.
- Jos vastustaja on matalassa asennossa, tartutaan vapaalla kädellä hänen vapaan kätensä ranteeseen ja painetaan vännettävä eteenpäin oikealle olkapäälleen, jonka jälkeen tiukan otteen säilyessä kierrytään hänen pääpuolelleen kuten nelsonväännössä. Tällöin vastustaja voidaan kääntää selälleen ns. kädenväännöllä käsivarsisidonnoin.
- Jos vastustajan mattoasento on korkea, voi vääntäjä tarttua häntä vapaalla kädellään vyötäröstä. Sitten hän heittäytyy vasemmalle (vääntöotteen puoleiselle) olkapäälleen ja vetää samalla väännettävän oman päänsä yli siltaan tai selälleen ns. ylisyöksykädenväännöllä.
- Jos vastustaja edellä esitetyissä tavoissa ei lähde mukaan, vaan laittaa tiukasti vastaan, voi vääntäjä siirtyä otteensa säilyttäen väänettävän toiselle puolelle, asettaa vapaan kätensä olkavarrelle ja samalla nykäistä vastustaja voimakkaasti itseensä kiinni. Sen jälkeen vääntäjä kiertyy jälleen alla olevan pääpuoleen murtaakseen väännettävän sillan. Tämä liike on ns. vyörytyskädenvääntö.
- Lisäksi käytetään ns. kaksoiskädenvääntöä, kädenvääntöä yhtyneenä puolinelsoniin, kädenvääntöä oman sillan kautta taaksepäin (ns. Frimanin patentti), vippauskädenvääntöä kaksin käsin etupuolelta ja käännettyä kädenvääntöä vaihtamalla ote äkkiä vastustajan toiseen käteen.
2.6.10 Kädenvääntöjen torjunta
OHJEET KOONNUT PETRI PAKKANEN (2014/2018) - ÄLÄ LAINAA ILMAN LUPAA!
